Ennen 9. huhtikuuta 1949 annettua lakia kuntavaakunoista ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää vaakunaa, joskin eräät kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan sellaisen itselleen jo aiemmin tasavallan presidentin allekirjoittamalla asetuksella. Lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan käyttöön, mutta laki ei kuitenkaan pakottanut kuntia hankkimaan omaa vaakunaansa lukuun ottamatta Ahvenanmaan kuntia, joille velvoite tuli maakuntalain muutoksessa 1950. Tämän vuoksi Suomessa on lakkautettuja kuntia, joille vaakunaa ei koskaan vahvistettu
(Tiedot: Wikipedia).

Marraskuun 23. päivänä 1947 perustettu Säkkijärvi-säätiö otti tärkeimmäksi tehtäväkseen Säkkijärven historian aikaansaamisen. Tuhatsivuinen Säkkijärvi kautta aikojen ilmestyi vuonna 1952. Sen kanteen karjalainen A. Hauhio suunnitteli Säkkijärven muistojen vaakunan.
Vaakunassa kuvataan Säkkijärven pitäjän erityispiirteitä, hengellistä elämää ja ammatteja; maanviljelyä, kalastusta ja merenkulkua.
Kirjan esipuheessa Väinö Seppä toteaa, että taiteilija Hauhio on luonnut meille pitäjämme vaakunan, joka säilyy miespolvesta toiseen näkyvänä symbolina menetetystä kotiseudustamme.
Tunnettu heraldikko Olav Ericson piirsi Säkkijärven muistojen vaakunasta uuden mallin vaakunan muotoon. Ensimmäinen uudistettu vaakuna luovutettiin Karjalan Liitolle ja se on asetettu Karjala -talon juhlasalin seinälle muiden karjalaisten pitäjien vaakunoiden joukkoon.

Vaakunan selitys: Halkoisen ja katkoisen kilven vasen kenttä hopeaan ja siniseen aaltokoroilla katkoinen, jossa nouseva punainen ruori sekä kolme hopeista kalaa 2+1, evät punaiset. Oikea kenttä kultainen, jossa nouseva vihreä tähkä. Punaisessa alakentässä hopeinen kirkko.

Close Menu