Jatkosodan päätyttyä evakkopitäjien kunnallinen toiminta lakkautettiin. Käytännön asioiden hoitamiseksi sisäasiainministeriö asetti ”työrukkaseksi” kunnanhoitokunnan. Siihen nimitettiin kunnallishallinnon johtotehtävissä olleita henkilöitä.
![](http://www.sakkijarvisaatio.fi/wp-content/uploads/2018/05/raanu.jpg)
Juoksevien asioiden hoitamisen lisäksi kunnanhoitokunnan jäseniä alkoi askarruttaa se, miten eri puolille maata hajaantuneisiin pitäjäläisiin voitaisiin pitää yhteyttä. Tuloksena oli Säkkijärvi-lehden perustaminen. Lehti alkoi ilmestyä maaliskuussa 1945 ja on näin ollen vanhin sodan jälkeen perustettu pitäjälehti.
Evakkojen kokoontumisia yhteiseen tilaisuuteen pidettiin myös tärkeänä. Jo kesällä 1945 järjestettiin Loviisassa ensimmäiset Säkkijärvi-juhlat. Niitä pidetään vuosittain kaksi viikkoa ennen juhannusta.
Evakkopitäjien kunnallinen toiminta lopetettiin vuoden 1948 lopussa. Jo edellisenä säkkijärveläiset toimijat alkoivat suunnitella Säkkijärvi-säätiön perustamista; säätiön, joka ottaisi tehtäväkseen säkkijärveläisten asioiden hoitamisen. Tärkeimpänä tavoitteena oli Säkkijärven historian aikaansaaminen, mikä ilmestyi vuonna 1952.
Säkkijärvi-säätiön perustaminen käynnistyi 25. päivänä lokakuuta 1947 ja jo marraskuun 23. päivänä 1947 pidettiin säätiön perustava kokous. Ulkopoliittisista syistä säätiön nimeksi piti ottaa Vilajärvi-säätiö. Nimi voitiin kuitenkin ”oikaista” seuraavana vuonna Säkkijärvi-säätiöksi.